Kajaanilalnen Raimo Partanen lähti 26 vuotta sitten Kanadaan seikkailemaan. Hänellä oli aikomus tulla parin vuoden päästä takaisin Suomeen, mutta toisin kävi Hän on edelleen samalla matkalla.
Raimo työskenteli ennen lähtöään Kajaanin Yhtiöllä koneosaston kunnossapidon työnsuunnittelijana. Työt olisivat jatkuneet, mutta miehen veri veti Kanadaan, jonne hänen veljensä oli lähtenyt vuotta aikaisemmin.
Raimo majoittautui aluksi veljensä tavoin Torontoon, jossa hän opetteli kunnolla puhumaan englantia. Jonkin aikaa hän oli samanaikaisesti kahdessa kielikoulussa.
“Töitä oli helpompi saada, los osasi kunnolla kieltä”, Raimo perustelee. Hän huomauttaa, että monet tekivät toisin eli menivät heti töihin, eivätkä ikinä oppineet kieltä.
Torontossa nainaisiln
“Ensin olin Torontossa rakentamassa paperitehdasta, jossa myös työskentehin vähan aikaa”, Raimo kertoo.
Kanadan itäosassa sijaitsevasta Torontosta Raimo siirtyi töihin Enson paperitehtaalle Kitimatin kaupunkiin Kanadan länsi-rannikolle
“Yhden kuukauden aikana ajoin kolme kertaa Kanadan halki eli yhteensä noin 24 000 kilometriä, kun juuri ennen muuttoani lomaiimme länsi-rannikohla.
“Enso maksoi kaikki muuttokustannukset. Olin juuri mennyt naimisiin suomalaissyntyisen Marjan kanssa, eikä meillä ollut juurikaan huonekaluja. Ostimme huonekalut Tononitosta ja laitoimme ne menemään myyntipakkauksissaan lentokoneella Vancouveriin, jossa oli Enson pääpaikka”, Raimo muistelee.
Kitimatissa oli kaikki
Raimolla on pelkästään hyviä muistoja Kitimatista. “Kitimat oli minun mieleiseni paikka asua. Siellä pystyi metsästämään, kalastamaan ja hiihtämään eli siellä oli kaiki. Muuualle ei tarvinnut mennä.”
Raimo väittää, että hän on saanut Kitimatsta 30 – kiloisen lohen ja nähnyt 50 – kiloisen. “Kukaan ei tietenkään usko tätä, mutta totta se on.”
Norjalaisen ystävänsä kanssa Raimo kävi ahkerasti metsällä. “Metsästysluvan saaminen oli todella yksinkertaista. Minulta kysyttiin vain, että osaanko ampua. Vastasin ‘yes’ ja sain heti luvan”, Raimo nauraa. Enää luvan saaminen ei ole yhtä helppoa.
Susia ja karhuja takapihalla
Partasten Kitimatin takapihasta alkoi aarniometsä, jolle ei ikinä oltu tehty mitään.
“Karhuja ja susia oli takapihaila jatkuvasti. Poliisit toivat joka kesä pihalle loukun, johon karhut pyydystettiin. Mustakarhut vietiin muualle ja harmaakarhut sekä sudet ammuttiln.”
Raimo toteaa, että karhuihin ja susiin tottui, eikä niitä lopulta enää pelännyt.
Partasen perhe asui Kitimatissa yhteensä 16 vuotta. Enson papenitehtaalta hän siirtyi yksityiselle urakoitsijane töihin projektien vetäjäksi.
Oma motelli
Vuonna 1986 kitimatilainen yksityinen urakoitsija meni konkurssun. Raimo oli kuitenkin onnekas ja hän sai työta asennusten ja korjausten valvojana Ahlström Vancouverista.
“Neljän vuoden aikana kävin jokaisessa California ja Alaskan välillä olevassa paperitehtaassa. Työni oli mielenkiintoinen ja haastava mutta sitten tuli viimeinen lama ja minun työni loppui”, Raimo selvittää.
“Siinä vaiheessa ostin motellin Vancouvenin lähellä sijaitsevasta Gibsonsista. Motelli on tavallaan perheyritys, jossa työskentelee vaimoni lisäksi myös 20 - vuotias tyttäreni.”
Partasten 19 – vuotias on menossa yhiopistoon.
Raimo sai idean omasta motellista myyntiedustajana ollessaan. “Nukuin silloin viikottain 2-3 yötä motelleissa. Jututin omistajia ja he sanoivat, että motellialalla pärjää kohtalaisesti.”
“Nyt kahden vuoden jälkeen olen jo vähän kyllästynyt motellin, koska sen kanssa on naimisissa. Motelli on parhaillaan myytavänä ja kun saan sen myytyä nun jään eläkkeelle”, Raimo suunnittelee.
Suomi unohtui Kitimatissa
“Kitimatissa asuessani en pitanyt minkäänlaista yhteyttä Suomeen. Unohdin Suomen kokonaan, koska olin mukana nun monessa touhussa. Nyt kun alan tulla vanhaksi huomaan, että sukulaiset ja tuttavat alkavat kuolla, enkä enää kohta näe heitä”, Raimo selvittää.
Hän on käynyt Suomessa keskimäänin joka kolmas vuosi, Kitimatissa asuessaan hanvemmin. Tällä kernalla han tuli Kajaaniin äidin hautajaisten takia.
“Tulen Suomeen takaisin niin pian kuin mahdollista, koska haluan nähdä synnyinpaikkani Suojärven Karjalassa. Sinne kuulemma pääsee nykyisin.”
Raimo toteaa Kajaanin muuttuneen edukseen. “Tamä on siisti kaupunki, josta kannattaa olla ylpeä. Jos täällä on puutteita nun ne on hyvaksyttava, sillä puutteita on kaikkialla.”
Ystavulleen Raimo muistuttaa, etta Suomen sosiaaliset olot ovat hyvät. “Tosiasiassa luankin hyvät. Nuita pitäisi anvostaa. Kanadassa sosiaaliset olot ovat huonommat kuin Suomessa, mutta onneksi panemmat kuin USA:ssa.”
Teksti ja kuva: Tanja Nisula – Koti-Kajaani 22.-23.5.1993
Raimo Partasen mielstä Kajaani on muuttunut edukseen.
No comments:
Post a Comment